Katsaus Tyrnävän seurakunnan historiaan

Tyrnävän kirkkojen historia juontaa alkunsa yli 300 vuoden takaa. Jo vuonna 1647 mainitaan täällä olleen kirkko – luultavasti se on ollut vaatimaton saarnatupa, jollaisia papittomien seurakuntien kirkot yleensä tuolloin olivat.

Ensimmäinen kirkko

Tyrnävä muodostettiin omaksi, emäseurakunnan Limingan alaiseksi kappeliseurakunnaksi vuonna 1655. Kappeliseurakunnan perustaminen vaati myös tarkoitustaan vastaavan Herran huoneen rakentamista, ja tällainen valmistuikin v. 1664. Se oli rakennettu Tyrnävänjoen törmälle ja sen ympärille muodostui kiviaidalla ympäröity kalmisto, nykyinen vanha hautausmaa. Kirkko oli suorakaiteen muotoinen vuoraamaton hirsikirkko, jonka sisäkatto muodosti kaarevan holvin. Erillään kirkosta sijaitsi luultavasti vuonna 1762 valmistunut kellotapuli.

Uusi kirkko 1873

Marraskuun 24. päivänä 1865, perimätiedon mukaan tuomiosunnuntaina, päättyi tämän 201 vuoden ikään ehtineen kirkon tarina, kun muuan mielenhäiriöön tullut henkilö sytytti sen palamaan.

Vuonna 1872 päästiin aloittamaan uuden, nykyisen kirkon rakennustyö. Sen piirustukset teki lääninarkkitehti F.W. Züchow.

Kirkko rakennettiin puusta. Rakennustarpeiksi käytettiin myös vanha, palossa säästynyt entisen kirkon tapuli, joka tarpeettomana purettiin. Kirkko hahmottui ulkomuodoltaan latinalaisen ristin muotoiseksi harjakirkoksi, jonka länsipäätyyn rakennettiin kirkkoon kiinteästi liittyvä kellotapuli. Kirkon ulkomuodot ja -mitat ovat edelleen ennallaan.

Kirkko valmistui 1873. Kirkko oli sisältä vuoraamaton aina vuoteen 1906 asti. Hirsiseinät olivat keltaisella öljyvärillä maalatut, sisäkatto ja pilarit olivat sinisiä.

Säästösyistä mm. alttaritaulu jäi hankkimatta. Nykyinen T.J. Tuhkasen maalaama alttaritaulu on vuodelta 1907, jolloin rovasti Adolf Castrenin perikunta lahjoitti sen kirkolle.

Vuonna 1908 hankittiin ensimmäiset lämmityslaitteet, kolme puilla lämmitettävää kamiinaa. Ne täyttivät tehtävänsä aina 1930-luvulle asti. Sähkövalo saatiin ensi kerran v. 1924. Enimmät kirkkotekstiileistä ovat vuodelta 1927, jolloin niitä saatiin lahjoituksina.

Kirkko kunnostettiin perusteellisesti vuonna 1954. Silloin kirkko sai uuden keskuslämmityksen ja valaistuksen, ikkunat tiivistettiin lämmönpitäviksi samoin kuin laipiokin. Lopuksi suoritettiin perusteellinen sisä- ja ulkomaalaus.

Tulipalo oli viedä kaiken

 

 

 

Kuuden vuoden kuluttua peruskorjauksesta, vuonna 1960, kirkossa syttyi tulipalo. Tulen irtipääsy havaittiin kesken päiväjumalanpalveluksen, ja paikalle saatiin nopeasti sammutusväkeä ja -kalustoa. Tuli ehti kuitenkin turmella paljon kirkon sisustusta. Eniten kärsivät alttari ja kirkkosalin lattia penkkeineen.

Kirkon palovahinkojen korjaustöiden suunnittelu annettiin helsinkiläisen sisustusarkkitehti Marja Leskisen tehtäväksi. Kirkkovaltuusto katsoi nyt tarpeelliseksi palovahinkojen lisäksi korjauttaa myös monia epäkohtia, joita oli edellisen peruskorjauksen jälkeen kirkkoon jäänyt.

Kirkossa on tehty 1970-luvulta alkaen useita kunnostustoimienpiteitä, mm. lämmitystä on parannettu, rakennettu tuulikaappi, morsiamenhuone ja saniteettitilat. Myös paloturvallisuutta on parannettu ja kirkko on maalattu sisältä ja ulkoa arkkitehti Maija Niemelän ja arkkitehti Pentti Myllymäen suunnitelman mukaan vuonna 1996.

Kirkon kuoriosa peruskorjattiin vuonna 2008, alttaripöytä siirrettiin irti seinästä ja alttarikaide uusittiin. Suntion penkki poistettiin ja rakennettiin invaluiska.

Urut

Kirkkokansa sai 10 vuoden ajan kirkon valmistumisesta lukien veisata virtensä ilman urkujen säestystä. Vuonna 1883 saatiin ensimmäiset, urkutehtailija Jens Alexander Zachariassenin valmistamat 15-äänikertaiset mekaaniset urut. Niitä peruskorjattiin ja muunneltiin useaan otteeseen vuosien saatossa, mm. lisättiin äänikertoja.

Vuonna 1975 urkujen todettiin olevan erittäin huonossa kunnossa, ja kirkkoon tilattiin uudet 12-äänikertaiset mekaaniset urut oulunsalolaiselta Oy Pianopiste Ab Urkuteollisuudelta.

Vuona 1998 perustettiin urkurahasto varojen keräämiseen uusia urkuja varten. Sotkamon Urkurakentajat Oy aloitti Tyrnävän uusien urkujen teknisen suunnittelun ja rakentamisen syksyllä 2008. Vanhat urut purettiin elokuun alussa 2009, jonka jälkeen remontoitiin urkuparven lattia. Siten parvesta tuli käytännöllisempi mm. kuorojen toiminnan kannalta. Uruissa säilytettiin alkuperäisten urkujen (vuodelta 1883) julkisivu.

Uruissa on 23 äänikertaa, joista kolme kieliäänikertaa, kaksi sormiota, neljällä yhdistäjällä sekä paisutuspillistö. Urkujen rakentaminen suoritettiin vanhaa Zachariessenin perintöä kunnioittaen, romantiikan hengessä.

Kirkonkellon kertomaa

Kellotapulin pienemmän kellon kyljessä on latinankielinen teksti: "ABLATAE A RUSSIS SUMMO SUCCESSIT OVATU HAC CAMPANA DEI RESONATO O! TÖRNÄWÄ LAUDES ANNO MDCCXXVII ME CONFECITERICUS NÄSMANHOLMENSIS."

Suomennettuna tämä teksti kuuluisi jotenkin tähän tapaan: "Viety menestyksellisesti pois venäläisten ulottuvilta. Halki tämän lakeuden kaiuttaos, oi Tyrnävä, Jumalan kiitosta. Vuonna 1727 minut teki Frik Näsmanholmilainen."

Kello lienee seurakunnan vanhaa kirkkoa 1700-luvun ankeina ison vihan vuosina palvellessaan joutunut vaaraan tulla venäläisten ryöstämäksi, minkä vuoksi se oli otettu tapulista alas ja viety piiloon ryöstäjiltä.

Kun vaarasta sitten oli onnellisesti selvitty ohi kello nostettiin takaisin tapuliin, mistä se saattoi kaiuttaa taas riemullisesti Jumalan kiitosta ja kunniaa tällä lakeudella ja kutsua väkeä Jumalan elävän sanan ääreen.

Tyrnävän kirkon urut ovat vuodelta 2009.

Lähteet:

Alkuperäinen teksti, jota on muokattu ja lyhennetty: Tyrnävän kirkon historiikki, laatinut Jorma Kiviranta v. 1973.

Eeva ja Kyllikki Matinolli: Tyrnävän seurakunnan historia. Pieksämäki 1989

Marja-Terttu Knapas (toim.): Lumijoen, Tyrnävän ja Temmeksen kirkot. Tammisaari 1992