Katsaus Tyrnävän seurakunnan historiaan

Tyrnävän kirkkojen historia juontaa alkunsa yli 300 vuoden takaa. Jo v. 1647 mainitaan täällä olleen kirkko. Siitä, millainen se tarkkaan sanoen on ollut ja missä se on sijainnut, ei ole jälkimaailmalle jäänyt luotettavaa tietoa. Ilmeisesti se on ollut vaatimaton saarnatupa, jollaisia papittomien seurakuntien kirkot yleensä tuolloin olivat.

Ensimmäinen kirkko

Olettamusta, että se olisi seisonut Ängeslevällä Toppisen törmällä, on tukemassa siellä säilynyt Kirkkokursu-nimi. Tuohon aikaan Tyrnävä ei ollut rnuodostunut edes kappeliseurakunnaksi minkä vuoksi täällä tuskin on silloin ollut varsinaista kirkkoakaan. Omaksi emäseurakunnan Limingan alaiseksi kappeliseurakunnaksi Tyrnävä muodostettiin v. 1655. Kappeliseurakunnan perustaminen vaati myös tarkoitustaan vastaavan Herran huoneen rakentamista, ja tällainen valmistuikin v. 1664. Se oli rakennettu Tyrnävänjoen törmälle ja sen ympärille muodostui kiviaidalla ympäröity kalmisto, nykyinen vanha hautausmaa. Kirkko oli suorakaiteen muotoinen vuoraamaton hirsikirkko, jonka sisäkatto muodosti kaarevan holvin. Kirkon saarnastuoli ja alttariseinä olivat maalauksin koristetut. Erillään kirkosta sijaitsi kellotapuli, joka piirteiltään muistutti suuresti Limingan kirkon nykyistä tapulia, mutta oli yläosastaan kuitenkin jyrkemmin suippeneva. Tapuli ei ollut kirkon kanssa samaan aikaan rakennettu; se lienee valmistunut 1762, jotka vuosiluvut ovat Tyrnävän kotiseutumuseossa säilytettävässä, mainitusta tapulista peräisin olevassa tuuliviirissä.

Uuden kirkon suunnittelu

Marraskuun 24. päivänä 1865, perimätiedon mukaan tuomiosunnuntaina, päättyi tämän vanhan, jo 201 vuoden ikään ehtineen kirkon tarina, kun muuan mielenhäiriöön tullut henkilö sytytti sen palamaan. Siitä alkoi paljon aikaa ja vaivaa kysyvä uuden kirkon suunnittelu. Kirkon piirustukset tilattiin oululaiselta lääninarkkitehdiltä F.W. Züchowilta Vihdoin v. 1872 päästiin aloittamaan uuden kirkon, tämän nykyisen, rakennustyö. Kirkon kustannusarvio oli 40.000 silloista markkaa, josta työpalkat veivät lälles 19.000 mk. Ilrneisesti kustannukset vaikuttivat tyrnäväläisistä liian huimaavilta koska eräitä menoeriä oli supistettava tai ainakin siirrettävä toiseen ajankohtaan. Niinpä esim. alttaritaulu, jonka maankuulu taiteilija R.W. Ekman olisi kirkkoon toimittanut 600 mk:n hinnasta, jäi säästäväisyyssyistä hankkimatta. Nykyinen T.J. Tuhkasen maalaama alttaritaulu on vasta v:lta 1907, jolloin rovasti Adolf Castrenin perikunta lahjoitti sen kirkolle.

Kirkko tehtiin puusta, vieläpä erittäin vankoista rakennustarpeista. Vahvimmat parrut kellotapulissa ja kattorakennelmissa ovat 12 x 12 ". Kirkon rakennustarpeiksi käytettiin myös vanha, palossa säästynyt entisen kirkon tapuli, joka tarpeettomana purettiin. Sen historiallista arvoa ei silloinen sukupolvi ymmärtänyt. Kirkko hahmottui ulkomuodoltaan latinalaisen ristin muotoiseksi harjakirkoksi, jonka länsipäätyyn rakennettiin kirkkoon kiinteästi liittyvä kellotapuli. Kirkkoa ei ole sen valmistumisen jälkeen ulkomuodon eikä -mittojen suhteen rnitenkään rnuutettu.

Ilman lämmitystä ja urkuja

Kirkko valmistui v. 1873, mutta sen tarkkaa käyttöönotto- tai vihkimisaikaa ei ole seurakunnan arkiston papereista löydettävissä. Ilolla tiedetään kuitenkin tyrnäväläisten ottaneen sen alusta alkaen käyttöönsä ja sitä suurella huolella vaalineen. Eivätkä vaatimukset ole olleet alkuunsa kovinkaan korkeita. Sen voimme päätellä seuraavista kirkon sisustusta koskevista historiatiedoista: Kirkko on ollut sisäiltä vuoraamaton aina vuoteen 1906 asti. Hirsisiseinät olivat keltaisella öljyvärillä maalatut, sisäkatto ja pilarit olivat sinisiä.

Urut

Kirkkokansa sai 10 vuoden ajan kirkon valmistumisesta lukien veisata virtensä ilman urhujen säestystä. Vuonna 1883 saatiin näet ensimmäiset, 15-äänikertaiset mekaaniset urut tähän kirkkoon. Ne oli valmistanut urkutehtailija Jens Alexander Zachariassen Uudestakaupungista. Suuri kirkkosali tuntui kuitenkin pian vaativan suuremmat ja paremmin soivat urut ja niin on urkuja peruskorjattu ja niiden äänikertoja lisätty tähän mennessä kahdestikin. Vuonna 1909 urkutehtailija B. Thule muunsi urut mekaanisista pneumaattisiksi (paineilmalla toimivat) ja lisäsi viisi äänikertaa. Vuonna 1960 Kangasalan Urkutehdas lisäsi niihin tulipalon aiheuttaman peruskorjauksen yhteydessä vielä viisi äänikertaa, joten urut olivat nyt 25- äänikertaiset. Urut sähköistettiin 1950-luvun alussa, kirkon korjauksen yhteydessä.
Vuonna 1975 urkujen todettiin olevan erittäin huonossa kunnossa. Seuraavan vuoden alusssa päätettiin poistaa neljä riitasointuista äänikertaa ja tulla toimeen jäljelle jääneillä, kunnes saataisiin uudet. Vuosi 1977 antoikin mahdollisuuden urkujen uusimiseen ja Oulunsalolaiselta Oy Pianopiste Ab Urkuteollisuudelta tilattiin 12-äänikertaiset mekaaniset urut.

Urut 2009
Urkuprojekti reilun kymmenen vuoden ajalta saatiin päätökseen adventtina 2009. Varain keruu alkoi vuonna 1998 perustettuun urkurahastoon. Sotkamon Urkurakentajat Oy aloitti Tyrnävän uusien urkujen teknisen suunnittelun ja rakentamisen syksyllä 2008. Vanhat urut purettiin elokuun alussa 2009, jonka jälkeen remontoitiin urkuparven lattia niin että siinä on vain kaksi eri korkeudella olevaa tasoa. Siten parvesta tuli käytännöllisempi mm. kuorojen toiminnan kannalta. Samalla lattia pintamateriaali uusittiin maalatuksi puupinnaksi. Uusien urkujen asennus alkoi elokuun lopussa. Uruissa haluttiin säilyttää alkuperäisen Zachariessenin urun (vuodelta 1883) julkisivu. Se restauroitiin Sotkamon urkurakentajien toimesta, mm. pillit saivat uuden loiston puhdistuksen ja kiillotuksen jälkeen.
Julkisivusta löytyi runsaasti kultauksia ja koristemaalauksia, jotka palautettiin yhdessä alkuperäisten värisävyjen kanssa arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy:n johdolla.
Urkuissa on 23 äänikertaa, joista kolme kieliäänikertaa, kaksi sormiota, neljällä yhdistäjällä sekä paisutuspillistö. Urut eivät ole varsinainen tyylisoitin, mutta rakentaminen on suoritettu vanhaa Zachariessenin perintöä kunnioittaen, romantiikan hengessä.

Kirkko oli alunperin kylmä, vailla minkäänlaisia lämmityslaitteita. Vuonna 1908 hankittiin ensimmäiset lämmityslaitteet - kolme puilla lämmitettävää kamiinaa. Ne täyttivät tehtävänsä aina 1930-luvulle asti. Sähkövalo saatiin ensi kerran v. 1924, mutta nekään eivät olleet käyttökelpoiset kuin toistakymmentä vuotta. Enimmät kirkkotekstiileistä ovat v:lta 1927, jolloin niitä saatiin lahjoituksina. Lämmityskamiinat olivat jo palovaaralliset, sähkövalot jälleen sammuneet, sisämaalaus jo lähes puolen vuosisadan takaa, kun vihdoin pitkän ja monivaiheisen valmistelun jälkeen ryhdyttiin kirkon perusteelliseen kunnostamiseen v. 1954. Silloin kirkko sai uuden keskuslämmityksen, valonheittimet huolehtivat valaistuksesta, ikkunat tiivistettiin lämmönpitäviksi samoin kuin laipiokin. Lopuksi suoritettiin perusteellinen sisä- ja ulkomaalaus. Näin seurakunnalla oli taas kirkko, jonka piti vastata kaikkia silloisen ajan vaatimuksia.

Tulipalo oli viedä kaiken

Ei kulunut kuitenkaan kuin kuutisen vuotta tuosta peruskorjauksesta, kun oltiiin taasen kirkon perusteellisen remontin edessä. Sen aiheutti tällä kertaa tulipalo, joka pääsi turmelemaan pahasti kirkon sisustusta, mutta joka ei kuitenkaan vienyt aivan koko kirkkoa. Tulen irtipääsy havaittiin sunnuntaina helmikuun 14. päivänä v. 1960 kesken päiväjumalanpalveluksen, kun sakastiin alkoi lattian raoista tunkeutua savua. Myöhemmin suoritetuissa tutkimuksissa todettiin, että sakastin lattian alla täytteissä kulkevan lämmitysjohtoputken ympärillä oleva eristysmateriaali oli päässyt kuumenemaan niin paljon, että se sytytti täytteissä palon. Onni onnettomuudessa oli, että palo havaittiin heti alkuunsa ja että paikalle saatiin nopeasti sammutusväkeä ja -kalustoa. Tuli ehti kuitenkin turmella paljon kirkon sisustusta. Eniten kärsivät alttari ja kirkkosalin lattia penkkeineen. Kirkon palovahinkojen korjaustöiden suunnittelu annettiin helsinkiläisen sisustusarkkitehti Marja Leskisen tehtäväksi. Kirkkovaltuusto katsoi nyt tarpeelliseksi palovahinkojen lisäksi korjauttaa myös ne epäkohdat, mitkä olivat vielä edellisen peruskorjauksen jälkeen kirkkoon jääneet. Niinpä tällä kertaa kirkko maalattiin kauttaaltaan sisältä ja osittain myös ulkoa, kaikki valaistuslaitteet uusittiin, lehteriä laajennettiin, keskuslämmityslaitteet korjattiin, alttari uusittiin ja koko kirkkosalin lattia keskikäytävän istuinpenkkeineen uusittiin. Myös urut perukorjattiin ja niihin lisättiin edellä mainitut viisi äänikertaa.

Korjauksia ja huolenpitoa

Tämmöisenä tyrnäväläisten pyhättö on sitten seisonut keskeisellä paikallaan kirkonkylän keskustassa ja palvellut seurakuntalaisia. Tosin eräiltä osin sen kuntoa on täytynyt kohentaa vielä äskettäinkin. Syksyllä 1970 siihen asennettiin entisen keskuslämmityksen tilalle viimeisintä uutuutta edustavat, automaattisesti toimivat sähkölärnmityslaitteet, minkä uudistuksen yhteydessä myös kirkon lämmöeristystä huomattavasti parannettiin. Koska kirkko oli edelleen kylmä, tehtiin vuonna 1981 lämpötekninen korjaus. Kirkon lattia ja lautaholvi eristettiin mineraalivillalla. Sisälaudoitus purettiin ja hirsien väliset raot tilkittiin. Ikkunoihin asennettiin kolmannet lasit. Samalla kirkon läntisen pääsisäänkäynnin yhteyteen tehtiin uusi tuulikaappi, morsiamenhuone sekä saniteettitilat. Paloturvallisuutta parannettiin ullakolle asennetulla kuivasammutusputkistolla, tornin palokatkolla sekä kirkon seinustalle sijoitetulla palopostilla. Korjauksen päätteeksi kirkko maalattiin ulkoa ja sisältä arkkitehdin antamien ohjeiden mukaan. Kesällä 1996 kirkon ulkomaalaus uusittiin. Värityssuunnitelman tekivät arkkitehdit Maija Niemelä ja Pentti Myllymäki.
Kirkon kuoriosa peruskorjattiin alkuvuonna 2008, alttaripöytä siirrettiin irti seinästä ja alttarikaide uusittiin. Suntion penkki poistettiin ja rakennettiin invaluiska.

Kirkonkellon kertomaa

Mitään kirkollisia kalleuksia tai erikoisuuksia, vanhoja maalauksia tai tekstiilejä, arvokkaita kirkollisia esineitä tai pyhäinjäännöksiä tahi paikkakunnan historiaan liittyviä muistomerkkejä ei Tyrnävän kirkolla ole nykypolvelle esiteltävänä, eikä niitä ole tiettävästi liittynyt 100-vuotiaan kirkomme historiaan muutoinkaan missään sen vaiheissa. Tai on oikeastaan jotakin: kellotapulissa oleva pienempi kello osaisi kertoa ehkä paljonkin mielenkiintoista sen omasta historiasta, jos vain osaisimme oikein tulkita sen kyljessä olevaa vanhaa tekstiä. Kellon kyljessä on nimittäin seuraava latinankielinen teksti: "ABLATAE A RUSSIS SUMMO SUCCESSIT OVATU HAC CAMPANA DEI RESONATO O! TÖRNÄWÄ LAUDES ANNO MDCCXXVII ME CONFECITERICUS NÄSMANHOLMENSIS." Suomennettuna tämä teksti kuuluisi jotenkin tähän tapaan: " Viety menestyksellisesti pois venäläisten ulottuvilta. Halki tämän lakeuden kaiuttaos, oi Tyrnävä, Jumalan kiitosta. Vuonna 1727 minut teki Frik Näsmanholmilainen." Kello lienee seurakunnan vanhaa kirkkoa 1700-luvun ankeina ison vihan vuosina palvellessaan joutunut vaaraan tulla venäläisten ryöstämäksi, rninkä vuoksi se oli otettu tapulista alas ja viety piiloon ryöstäjiltä. Kun vaarasta sitten oli onnellisesti selvitty ohi kello nostettiin takaisin tapuliin, mistä se saattoi kaiuttaa taas riemullisesti Jumalan kiitosta ja kunniaa tällä lakeudella ja kutsua väkeä Jumalan elävän sanan ääreen.

Tyrnävän kirkon historiikki, laatinut Jorma Kiviranta v. 1973, täydennetty viimeisen korjauksen osalta.

Lähteet:
Eeva ja Kyllikki Matinolli: Tyrnävän seurakunnan historia. Pieksämäki 1989

Marja-Terttu Knapas (toim.): Lumijoen, Tyrnävän ja Temmeksen kirkot. Tammisaari 1992.