9.1.2017

Meijän seurakunta


Olen Maarit Rajander-Suoniemi, 3 lapsen äiti, vaimo, perhetyöntekijä ja seurakunnan luottamushenkilö.

 

Ensimmäinen kosketus seurakuntaan minulla on monen muun tavoin, kun sain kasteessa nimeni. Ensimmäiset muistot itsellä seurakunnasta tulee päiväkerhoista, jolloin kävin Siiran Pirkon kerhossa. Päiväkerhojen jälkeen meni muutamia vuosia, että taas löysin tieni takaisin seurakuntaan. Ripari oli minulle itsestäänselvyys ja se toi minut takaisin seurakuntaan. Riparin jälkeen olin monta vuotta varhaisnuorten kerhon vetäjänä ja leireillä isosena. Kun lukio alkoi viedä liikaa aikaa, oli kerhonohjaajan pesti jätettävä ja siitä olikin sitten hyvin luontevaa siirtyä luottamushenkilöksi, kun Lithoviuksen Terttu sitä aikoinaan hoksasi minulta kysyä. Tämä pesti on tuntunut minulle sopivalta. Valtuustonpuheenjohtajana oleminen on tuntunut tähän hetkeen hyvältä. Se katkaisee sopivasti ja mukavasti kotiarkea.


Tyrnävän seurakunta tuntuu omalta erityisesti siksi, koska ennen kaikkea se tarjoaa meidän perheelle sopivaa toimintaa; perhekerho, päiväkerhot, perhekirkot yms. Lisäksi omalla kohdallani koen tärkeänä sen, että meidän seurakunnassa on todella hyvä porukka työntekijöinä. Vaikka seurakunnan toiminta ei saisi henkilöityä keneenkään, on sillä minulle kuitenkin suuri merkitys. Tällä hetkellä työntekijöinä on sellaisia henkilöitä, joita on helppo lähestyä ja he ovat työssään hyviä ja tekevät sitä mielellään. Ja se näkyy koko seurakunnan toiminnassa ja tekemisen hengessä. 
 
Samoin luottamushenkilönä mukana oleminen on Tyrnävän seurakunnassa tuntunut mukavalta, koska päätettävät asiat ovat koskettaneet minua ja meitä muita seurakuntalaisia. Saa olla päättämässä tiiviisti itseensä liittyvistä asioista.

 
 Seurakunta on minulle tärkeä yhteisö. Yhteisö, jossa tehdään asioita toisten hyväksi ja auttamiseksi. Toisten auttaminen ja tukeminen, lähimmäisenä oleminen, on minulle tärkein seurakunnan ajatus.  Se on paikka ja asia, joka on meitä kaikkia varten. Nykyhetkessä seurakuntamme tulee olla näkyvillä. Ei tehden itsestään numeroa vaan olla saatavilla ja olla olemassa seurakuntalaisiaan varten auttaen ja tukien kotien haasteellisessa arjessa.


 Monessa merkittävässä asiassa olen saanut olla, kun olen ollut jo niin monta vuotta luottamushenkilönä. Mutta ehkä tärkeimpänä koen uusien virkojen perustamisesta tehdyt päätökset. Minun aikana on päätetty perustaa toiset diakoniatyöntekijän- ja nuorisotyönohjaajan virat. Olin monta vuotta mukana lapsi- ja nuorisotyönjohtokunnassa, jossa asiaa pohdittiin ja vietiin asiaa eteenpäin ja lopulta valtuustossa päätettiin uusi virka perustaa. Tämän takia tuo toisen nuoriso-ohjaajan viran perustaminen tuntuu minulle erityisen tärkeältä. Nyt jälkeenpäin on ollut mukavaa seurata, kuinka tarpeellinen ja hyvä tuo päätös on ollut.

 

Toteutumaton haave? Olen lukenut joskus Kotimaa lehdestä, kuinka jossain suomalaisessa kirkossa oli kanttorin eläkkeelle lähdön kunniaksi järjestetty iskelmämessu. Toivoisin, että Tyrnävänkin kirkossa soisi joskus tämänkaltainen messu.  
 
Unelmien  ”meijän seurakunta”?
Minusta meidän seurakunta on nyt jo hyvä! Meillähän toki eletään juuri nyt jännittäviä aikoja, kun olemme tälle vuodelle saamassa ainakin 2 uutta työntekijää. Varsinkin uuden kirkkoherran tuleminen vaikuttaa väistämättä seurakuntamme toimintaan. Mutta uskon ja luotan siinä kohtaa seurakuntalaisiimme ja seurakunnan työntekijöihin, että pidämme kiinni tästä hyvästä tekemisen meiningistä, mitä olemme vuosien aikana saaneet rakennettua tänne meille.

 

Uuteen vuoteen
Näin loppiaisen kynnyksellä, kun joululaulut on pikkuhiljaa aika pakata muiden joulukoristeiden mukana odottamaan taas ensi joulua, kuuntelen vielä kerran Teppo Nuorvan laulun Suutari ja vieras. Painan sanat tarkasti mieleeni ja koetan ottaa niistä itselleni mallin tähän vasta alkaneeseen vuoteen. Sen sanoma sopii minusta jokaiseen päivään ja siinä on hyvä muistutus siitä kuinka voisimme toisiamme tässä maailmassa kohdata ja kohdella.


Omasta puolestani toivotan kaikille oikein hyvää ja riemukasta vuotta 2017.

 

Suutari ja vieras

”Hän oli suutari, vanha ja lempeä mies.
Hänen puotinsa koko kaupunki ties.
Ja nyt hän jouluksi siivosi talossaan,
Ja kertoi kaikille suurta uutistaan.
Hän sanoi: Mestari on tulossa kylään meille,
Hän on ilmoittanut minulle sen varmasti
Mestari on tulossa tänään meille, voiko jouluvieras olla enää parempi?

 

Hän istuu ikkunalle vierastansa odottamaan
ja eipä aikaakaan, kun oveen jo koputetaan.
Hän ensin pettyy, oven takana seisookin vaan köyhä nainen
lapsen kanssa aivan kohmeissaan.
Hän sanoi: Mestari on tulossa kylään meille,
istu hetkeksi, ja ootta häntä kanssani.
Mestari on tulossa tänään meille, kääri huopaan tähän paleleva lapsesi.

 

Ei kuulu vieläkään nyt vierastaan,
vain luminen tie, ja sitä pitkin astuu luokseen pummi, mikä lie.
Hän pyytää suutarilta korpunpalaa taskuunsa,
kun nälissänsä on yksin jouluaattona.
Hän sanoi: Mestari on tulossa kylään meille,
istu hetkeksi, ja oota häntä kanssani.
Mestari on tulossa tänään meille, ota tästä kuumaa keittoa nälkääsi.

 

Ilta pimenee, ja vierasta vain kuulu ei,
ja vanha suutari jo astiat pois pöydästä vei.
Ja vielä kolkuttelee oveen juoppo naapuri:
Oon avaimeni hukannut, en pääse kotiini.
Hän sanoi: Mestari on tulossa kylään meille,
istu hetkeksi, ja oota häntä kanssani.
Mestari on tulossa tänään meille, jos jäät yöksi sijaan sinulle vuoteesi.

 

Ja niinmpä menee viimein vanha mies jo nukkumaan,
näkee unta sanoo vieraalleen: Et tullutkaan.

Vieras kertoo: Olin luonas tänään kolmasti,
hyvää joulua ja kiitos sydämestäni.
Hän sanoi: Mestari on tulossa kylään meille,
hän on ilmoittanut minulle sen varmasti.
Mestari on tulossa tänään meille,
voiko jouluvieras olla enää parempi?
Hän sanoi: Mestari on tulossa kylään meille,
hän on ilmoittanut minulle sen varmasti.
Mestari on tulossa tänään meille,
voiko jouluvieras olla enää parempi?
Voiko jouluvieras olla enää parempi?”

~Teppo Nuorva~

Maarit Rajander-Suoniemi
Maarit Rajander-Suoniemi